Pelkäämmekö teknologiaa?

On mielenkiintoista lukea Suomen vahvuus- ja tulevaisuusajatuksia. Useissa selvityksissä toivotaan, että Suomi olisi tietotekniikan ja teknologian kärkimaa. Teknologia on liitetty usein ikääntymiseen. Suomi ikääntyy aikaisemmin kuin muu Eurooppa. Olemme ajatelleet, että voisimme tietotekniikan ja hyvinvointiteknologian keinoin osoittaa, miten Suomi hoitaa ikääntyvien kotona asumisen siten, että yhteydenpito, turvallisuus ja hoiva yhdistyvät sähköisin keinoin, hoitajien käyntien avulla ja kotiin annettavin teknisin ratkaisuin.

Puhumme tästä ideaalista korkein sävelin, mutta pienet ovat olleet konkreettiset toteutukset. Olemme edelleen turvapuhelinten ja kotiin tehtyjen teknisten korjausten ajassa. Hyvä näinkin. Avun saanti ja yhteydenpito on tärkeää. Se, että ovi aukeaa nappia painamalla ja että kaapit ovat ”liikkuvia”, huoneet kynnyksettömiä ja sähkölevyt itsestään sammuvia, ne kaikki ovat tervetulleita ratkaisuja kotona asumisen tueksi.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana on kuitenkin hyvinvointiteknologiaa lisätty luvattoman vähän. Suunnitelmia ja innovaatioita ehkä on, mutta eivät ne oikein tahdo siirtyä käytäntöön. Pelätään, että teknologia käyttöön otettaessa vie kodeista inhimillisen hoivan ja hoidon. Pelätään, että vanhukset jäävät teknologian ”vangeiksi”. Heitä ei enää muisteta sitäkään, mitä nyt.

Olen seurannut Mäntyharjun kunnan päätöksentekoa siitä, ottaako kunta käyttöön ns. ateria-annostekniikan. Lautakunta hylkäsi esityksen ateria-automaateista ja kunnanhallitus palautti sen lautakunnalle uuteen käsittelyyn. En tunne hylkäyksen enkä palautuksen kirjattuja perusteluja, mutta luultavimmin kyse on edellä kuvatusta. Toisaalta pelätään, että automaatti alentaa vanhuksen arvoa, loitontaa häntä inhimillisestä hoidosta ja tekee palvelusta ”koneen”. Toisaalta automaatteja on perusteltu inhimillisillä tekijöillä. Nykyinen, joskus viileänkin ruuan kuljetus loppuu ja aikaa jää hoitotyöhön. Ateriapalvelu saavuttaisi myös kauempana asuvat ja usein yksin asuvat vanhukset, joille pitkä ajomatka on estänyt avun viennin. Ruoka olisi vaihtelevaa ja sen saisi kuumana eteensä.

Tunnettu tulevaisuustutkija Laurence Smith on sanonut Suomesta: ”Näen maan, jossa on pieni väestö ja paljon vanhuksia. Mitä tällaisen Suomen tulisi sitten pienen, mutta ikääntyvän alueensa eteen tehdä? Laurence Smith kehotti Suomea hakemaan hyödyt kansainvälisyydestä. ”Uskokaa maahanmuuttoon ja uskokaa teknologiaan”. Kannatan näitä molempia keinoja tänne Itä-Suomeen. Teknologiaa on aina mahdollista käyttää viisaasti ja valikoiden. Sitä tarvitaan ikääntyneiden toimintakykyä ja omatoimisuutta edistäviin ratkaisuihin. Teknologiaa voidaan käyttää avohoidollisiin ja itsenäiseen suoriutumiseen kannustaviin palveluihin. Teknologiaa voidaan käyttää entistä enemmän ikäihmisille suunnattuihin neuvontapalveluihin, yhteydenottoon ja palautteen antoon. Teknologiaa voidaan käyttää perustarpeiden kuten ruokailun, puhtauden, liikkumisen ja virkistyksen tarpeisiin. Jos historiaan mennään, radio ja TV:kin ovat teknologiaa. Ääni ei tule puhumaan, mutta ääni ja kuva tulevat teknisesti tilaan. Tai ateria ei tule kiireessä ovenraosta, mutta tulee ohjattuna omasta kodista.

Toivon Mäntyharjulle menestystä ja rohkeutta kokeilla laajenevia teknologian mahdollisuuksia ikäihmisten kotona asumisen tueksi. Ja sitä kautta vapauttamaan henkilökuntaa siihen, mitä ei voi teknistää eli välittämis-, hoito- ja ammatilliseen käsi- ja läsnäolotyöhön.