Ylijohtaja Elli Aaltonen

Pankkiautomaattien maaltapako

2012-01-24T22:22:00.000-08:00

Harvaan asutuilla alueilla, maaseudulla, kylillä ja pitäjillä on nykyisin myös harvassa palveluja. Kuva kylän raitin varrella toimivista postista, pankista, kaupasta ja juna-asemasta on historiaa. Kyse ei ole siitä, että aika olisi ”kullannut muistot”, vaan kaikki nämä palvelupisteet ovat todella entistä harvemmin ihmisten lähettyvillä. Kuntien taloustilanne on tietysti vähentänyt myös julkisia palveluja, mutta etulinjassa on ollut markkinaehdoin toimivien palvelujen verkosto.

Silloin ”hyvään vanhaan” aikaan kylän keskustasta löytyi vähintäänkin yksi pankki tai pankkeja. Sitten kansalaisia opetettiin käyttämään pankki- ja maksuautomaatteja sekä nettiyhteyksiä. Laskut saatiin maksetuiksi ja tarpeellista ”riihikuivaa” nostetuksi joka kylällä.

Nyt pankkiautomaatteja ollaan kyliltä vähentämässä. Perusteluja on kysytty. Miksi kuntien kyliltä viedään käteisautomaatin kaltainen peruspalvelu? Mihin saakka iäkkään ihmisen tulee kulkea, jotta saisi käteistä rahaa? Erään pankin pääjohtaja vetosi kustannuksiin, teknisiin ongelmiin ja kävijöiden vähäiseen määrään vähennettävien automaattien kohdalla. Hän halusi asiasta yhteiskunnallista keskustelua ja valtion vastuunkantoa.

Minusta paras yhteiskunnallinen vastuu tässä asiassa on pankeilla itsellään. Perusarvona pankeilla on oltava oma yhteiskuntavastuu. Sen siivittämänä on tehty monta hyvää asiaa ympäristön, kulttuurin ja hyvinvoinnin eteen. Pankin toiminnan tulee perustua asiakaslähtöisyyteen ja viitseliäisyyteen. Pitäkää asiakkaita arvossa huolehtimalla riittävästä automaattiverkostosta käteisen nostamista varten.

Eurooppatiedotuspisteet lakkautetaan ja työntekijät viedään Helsinkiin

2011-12-19T04:26:00.000-08:00

Eurooppatiedotuspisteet lakkautetaan ja työntekijät viedään Helsinkiin

Olen yllättynyt siitä, miten vähäistä huomiota päätös Eurooppatiedotuspisteiden maakunnittaisesta lakkauttamisesta vuoden 2013 alusta on herättänyt. Ei oikeastaan mitään. Ulkoasiainministeriö lakkauttaa vuoden 2013 alusta maakunnittaiset tiedotuspisteet Rovaniemeä lukuunottamatta ja siirtää 20 työntekijää ulkoasiainministeriöön Helsinkiin. Onko kyseessä liian pieni asia alueellistamisen puolestapuhujille tai tuntematon asia kansalaisdemokratian kannattajille?

Minusta päätös kokonaisuudessaan on järkyttävä. Aikana, jolloin tarve saada tietoa Euroopan unionin rahakriisistä ja Euroopan unionin toiminnasta on mitä akuutein, meillä tehdään päinvastaista liikettä eli keskitetään tieto ministeriön uumeniin. Olen varma, että yksikään itäsuomalainen ei matkusta Helsinkiin Eurooppa-tiedotuksen perään. Jättää suosiolla kuulematta ja tietämättä.

Tiedän jo ennakkoon, millä keskittämistä perustellaan. Ensiksi tuottavuudella eli sillä, että ministeriöiden tulee löytää säästökohteita. On vain niin kovin tahditonta löytää säästökohde siirtämällä 20 EU-tiedottajaa Helsinkiin. Säästääkö se mitään? Yhdistetään heidän toimintansa mieluummin johonkin alueelliseen valtion toimintaan. Itä-Suomen aluehallintovirasto on valmis keskustelemaan kunkin maakunnan EU-toimipisteen sijoittamisesta osaksi valtion aluehallintoa. Tervetuloa!

Toiseksi Eurooppatiedotuksen toimipisteiden lakkauttamista perustellaan oletettavasti sillä, että nykyisin on mahdollisuus keskittyä verkkoviestintään ja hoitaa ihmisten tiedontarve sillä. Mutta tämäkään perustelu ei toimi. Esimerkiksi Etelä-Savon Eurooppatiedotuksen kävijämäärät ovat olleet koko ajan kasvussa. Toimistolla on käynyt yli 200 ihmistä ja Eurooppatiedotuksen tilaisuuksiin on osallistunut yli 2 600 henkilöä tänä vuonna.

Eurooppatiedotuksella on lisäksi yksi tärkeä tehtävä, joka toimipisteiden lakkauttamisen kautta häviää. Se on nuorten kansainvälisyys- ja Eurooppatietoisuuden lisääminen. Tiedottajat ovat käyneet pitämässä luentoja ja infoja kouluissa ja oppilaitoksissa. Meilläkö on vara menettää tämä? Nuorten halutaan kansainvälistyvän, mutta samalla viedään mahdollisuus tietää Euroopan unionista ja innostua siitä vaikka mahdollisena harjoitus- ja koulutuspaikkana.

Suomi laskee aina tarkkaan, olemmeko EU:lle maksaja- vai saamapuolella. Eurooppatiedotuspisteiden lakkautuksella menetämme vuosittain 400 000 euroa komission tukea. Sekin meillä näyttää nyt olevan vara menettää alueellisen Eurooppatiedon tasa-arvoisen saatavuuden ohella.

Oikein Hyvää Joulua kaikille blogini lukijoille ja Hyvää Uutta Vuotta 2012. Silloin on vielä mahdollisuus korjata päätös Eurooppatiedotuspisteiden lakkauttamisesta.

Pohjois-Karjala saamassa jälleen rasistin maineen

2011-10-19T23:23:00.000-07:00

Muistan, kun vielä 2000-luvun alussa erilaisissa kokouksissa Helsingissä minulta kysyttiin Joensuun skineistä. Onko niitä vielä paljon? Voiko kadulla liikkua yöaikaan turvallisesti?

Skinit erotti hyvin pukeutumisen ja kaljun perusteella, joten heitä saattoi myös kiertää, niin, että kadulla ei joutunut vastatusten. Ulkomaalaisilla oli taatusti tuolloin kuitenkin vaikeaa. Erityisesti somalit, mutta laajemminkin vieraita kieliä puhuvat, joutuivat skinien uhkailemiksi. Heidän autojaan rikottiin, kebab-paikkoihin heitettiin kiviä ja polttopulloja.

Kysymyksiä tuli Etelä-Suomessa käydessäni siis kymmenen vuotta sen jälkeen, kun skinit olivat Joensuun katukuvassa. Nyt rasismi on noussut Lieksassa. Se tuli tilaamatta ja pyytämättä juuri aikaan, kun Pohjois-Karjala on muutaman vuoden ollut nettomuuttomaakunta. Juuri, kun Pohjois-Karjalan maakuntaliiton oivallinen mainostyö "Ilon maakunnasta" on löydetty ja saanut monesta suusta tunnustusta. Juuri nyt, kun Pohjois-Karjala ja koko Itä-Suomi näkee yhdeksi menestysstrategiakseen Venäjän ja lisääntyvät matkailumahdollisuudet maakuntaan.

Keskustelin asiasta viime viikolla kaupunginjohtaja Esko Lehdon kanssa. Hän valoi uskoa myönteiseen asennemuutokseen. "Nyt ei pidä jäädä harmittelemaan tapahtunutta, vaan estää kaikin keinoin tämäntyyppisten tapahtumien toistuminen", hän sanoi. Kaupunginjohtaja on toteuttanut yleisötilaisuuksia ja keskusteluja laajoille joukoille. Hän on toimillaan yhdessä kaupungin muiden viranhaltijoiden ja päättäjien kanssa tekemässä sitä ulkoista mainosta vaikeampaa työtä. Pesemässä omaa pesää kuntoon. Toivotan heille tässä työssä mitä parhainta menestystä ja tukea.

Tukea Lieksa nyt tarvitsee. Sitä voi antaa kaupunginjohdolle ja päättäjille Pielisen Karjalan yhteistyön toteuttajat, Pohjois-Karjalan maakuntaliitto ja valtion aluehallinnon toimijat sekä monet kansalaisjärjestöt.

Valtio on asettanut valtakunnallisen ja alueelliset etnisten suhteiden neuvottelukunnat vuosille 2011 - 2013. Valtion etnisten suhteiden neuvottelukunnan toiminnan painopisteet keskittyvät yhteiskunnallisen osallisuuden lisäämiseen, maahanmuuttajataustaisten nuorten aseman vahvistamiseen sekä moniarvoisuuteen kunnissa. Nämä tavoitteet ovat ajankohtaisia nyt erityisesti Lieksassa. Itä-Suomen alueellisen etnisten suhteiden neuvottelukunnan tulisi toimia tässä asiassa palokunnan tavoin ja olla Lieksalle tärkeä yhteistyön kanava sekä hakea muutostyöhön myös valtakunnallista tukea ja hankeresursseja.

Luomussako Itä-Suomen tulevaisuus?

2011-08-05T00:50:00.000-07:00

Kesäloman jälkeen mieli ja muistot kulkevat vielä luonnossa ja lomassa. Ne näyttävät ainakin meille suomalaisille liittyvän vahvasti yhteen. Luonto on meille yksi pyhimpiä arvoja, luultavasti puhtaimpiakin arvoja. Vesistön, kalojen, metsien, marjojen ja peltojen sekä muiden tuotteiden puhtaus voisi olla Itä-Suomen mahdollisuus ja tavaramerkki.

Luomu liittyy luontoon ja se on sanana tullut meitä lähelle. Vuoden vaihteessa julkaistu Suomen maabrändiraportti uskoo vahvasti luomuun. Luomu nostetaan keskeiseksi osaksi Suomen ympäristöteemaa. Tavoitteeksi asetetaan, että Suomen maataloudesta puolet on luomua vuonna 2030 eli 18 vuoden kuluttua. Tavoite on mittava. Se vaatii toteutuakseen uudenlaista maatalouden nykyisen tehotuotantomallin sijaan ja rinnalle.
Kesälomaviikkojen aikaisessa Länsi-Savon lukijakommentissa oli todettu: ”Ei ole kulunut kuin 50 vuotta, kun lähes kaikki ruoka oli luomua ja tuotettu lähellä”. Siis vuonna 2060 eläisimme kirjoittajan mukaan maassa, jossa maatalouden lisäksi elintarviketeollisuus ja päivittäistavarakauppaketjut olisivat aktiivisia ”luomulaisia”. Tuntuuko uskottavalta? Tällä hetkellä luomutuotteiden osuus koko kotimaisesta on kuitenkin vain 1,2 prosenttia eli häviävän pieni.

Sanalle ”luomu” löytyy useita selityksiä. Elintarvikeketjut saattavat puhua luomusta silloin, kun tuote on viljelty kotimaassa ja valmistettu luomuna. Luomuinstituutin perustamista selvittävä tohtori, EU-parlamentaarikko ja entinen ministeri Tarja Gronberg on kuitenkin sanonut selkeästi: ”Elintarvikkeet voi jaotella kahteen ryhmään. Ne ovat joko puhtaasti luomua tai sitten eivät”. Tarja Gronberg tekee selvityksen valtakunnallisen luomuinstituutin perustamisesta syyskuun 2011 loppuun mennessä.

Luomulle saadaan tukea hallitusohjelman monesta kohdin. Hallitus lupaa toteuttaa luomualan kehittämisohjelman. Luomun osalta julkisissa hankinnoissa luvataan kasvattaa markkinointia ja vientiä. Hallituksen esittämään erilliseen Itä-Suomi ohjelmaan luomu kannattaa ehdottomasti sisällyttää. Etelä-Savo on ollut positiivinen edelläkävijä asiassa ja tuen kaikin voimin luomuinstituutin perustamista Mikkeliin. Ruralia-instituutti on ollut asian osaaja jo kauan ja Etelä-Savossa on hyvä ja monipuolinen luomutuotanto. Koko Itä-Suomi hyötyisi tulevasta instituutista.
Tähän lopuksi vielä pari mukavaa itäsuomalaista kesän juttua luomusta. Savon Sanomat kertoi lähiruokaviestistä, joka pyörätapahtumana järjestetään viidennen kerran Nurmeksesta Nilsiään. Sen teemana tänä vuonna on erityisesti luomuvilja. Toinen juttu oli kansanedustaja Pentti Oinosen kolumni geenimuuntelemattoman ruoan tuotannosta. Geenimuuntelun vastapainona voidaan alkaa puhua luomuruoasta, jonka avulla voidaan ”vallata maailman markkinoita” kuten Pentti Oinonen toteaa.

Tarvitaanko Itä-Suomeen oma ministeriö?

2011-06-22T06:09:00.000-07:00

Odotukset uuden Jyrki Kataisen johtaman hallituksen itäsuomalaisiin ministerisalkkuihin olivat täällä melkoiset. Jossain vaiheessa, kun kuultiin, että kuuden puolueen hallitus on mitä todennäköisin, kävivät veikkailut jopa kolmesta ministeripostista koskien Etelä-Savoa, Pohjois-Karjalaa ja Pohjois-Savoa. Karvas totuus tuli puolue puolueelta. Meillä olisi ollut tarjolla useaan hallituspuolueeseen kokeneita nimiä ja asiantunetmusta sekä sukupuolellista tasa-arvoa, mutta yhtään ministeripaikkaa emme saaneet.

Ei hallitusta kannata kuitenkaan maan rakoon haukkua, vaikka näin kävikin. Teot puhuvat puolestaan ja se nähdään ajan myötä. Uudelle hallitukselle toivotan mitä parhainta onnea ja menestystä. Työ on rankkaa niin sisä- kuin ulkopoliittisestikin tässä ajassa ja tällä kokoonpanolla. Ja sen lisäksi pitäisi ottaa huomioon alueellinen tasapuolisuus ja maan erityiset olosuhteet erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomen osalta.

Toivon, että hallitusohjelmaan kirjattu kuntarakenteen uudistus toteutuisi alhaalta ylöspäin, ei pakolla. Samoin tulee huolehtia siitä, että isot kuntarakenteet eivät tarkoita palvelujen keskittämistä, vaan harva asutus ja syrjäiset kolkat Itä-Suomessa vaativat erityishuomiota. Kannattaisikohan kokeilla lähipalvelumääritelmää palvelujen järjestämisessä, vaikka idea tulikin nyt oppositiossa olevalta Keskustalta? Riittävän vahvat peruskunnat eivät ole häpiä, päinvastoin, kunhan työ saadaan tehtyä huolella ja laadukkaasti. Kunnat joutuvat nyt kuitenkin jonkun aikaan painimaan edellisen hallituksen Paras-lainsäädännön ja uuden hallituksen vielä määrittelemättömän kuntauudistuksen välissä.

Itä-Suomen kunnilla tulee olemaan entistä tiukempaa, kun valtionosuusprosenttia hallitusohjelman mukaisesti lasketaan. Samaan aikaan ikääntymisen ja rakennetyöttömyyden hoitaminen sekä nuorten koulutuksen ja maakunnissa työllistämisen tarpeet korostuvat. Hallitusohjelmassa mainitut määrärahakohdennukset nuorisotyöttömyyden torjuntaan, koulutustakuuseen ja perusturvan korottamiseen ovat Itä-Suomelle tarpeen.

Hallitusohjelmassa todetaan, että käynnistetään erillinen Itä-ja Pohois-Suomen kehittämisohjelma. Se tulee saada liikkeelle yhteistyössä alueiden, ministeriöiden ja Valtioneuvoston kanssa. Emme tarvitse utopioita, mutta tarvitsemme hyviä itäsuomalaiseen tahtoon ja tarvetilaan perustuvia startegioita. Tuo työryhmä voisi toimia omana Itä-Suomen ministeriönään antamassa äänensä valtakunnalliseen oikean hallituksen päätöksentekoon ja ajatteluun.

Perusturva ei turvaa

2011-05-31T01:52:00.000-07:00

Viimeisten vuosien aikana on tehty perusturvaan pieniä, mutta riittämättömiä korjauksia. Ei voi aliarvioida tehtyjä uudistuksia, vaikka ne eivät olekaan pystyneet kuromaan umpeen sitä perusturvan tason laskua, joka vuosien kuluessa on tapahtunut.

Sinänsä hyviä ovat olleet vähimmäisetuuksien saattaminen (opintorahaa lukuunottamatta) indeksin piiriin. Sillä huolehditaan jatkossa, että perusturva pysyy muiden korotusten perässä. Samoin takuueläke pitkäaikaissairaalle, vammaiselle tai eläkeläiselle nostaa vähimmäisetuuden tason yli 100 000 suomalaiselle, joille ei ole kertynyt työeläkkeeseen oikeuttavaa tuloa.

Mutta silti. Perusturvan taso on useimmissa minimietuuksissa niin alhainen, että yhä useampi joutuu hakemaan sen lisäksi viimesijaiseksi tarkoitettua toimeentulotukea. Järjestyshän on aivan väärä. Perusturvaetuuden pitäisi olla korkeampi kuin viimesijainen etuus, jotta asiakas ei rasita hakemuksilla hallintoa tai tule itse luukutetuksi. Suomessa on lisäksi useita kymmeniä tuhansia henkilöitä, jotka eivät hae toimeentulotukea pitäen sitä nöyryyttävänä.

Hallituksen valmistellessa ohjelmaansa on keskustelussa ollut perusturvan tason nosto ja mahdollisuus jättää nosto erilliseksi ilman sen kytköstä ansioturvaan. Näin tulisi juuri tehdä, että uudistus on edes jotenkin kustannuksiltaan siedettävä.

Toivottavasti pääsemme edes asteittain tällä hallituskaudella siihen, että perusturvan taso on vähintään toimeentulotuen perusosan suuruinen. Toinen vaihtoehto on kytkeä perusturvan taso kulloinkin voimassa olevaan takuueläkkeen tasoon.

Apteekitko eivät kannata?

2011-04-19T05:41:00.000-07:00

Suomalaiseen apteekkijärjestelmään kuuluu yli 800 toimipistettä. Apteekit ovat lisäksi alkaneet perustaa osakeyhtiöitä apteekin kylkeen. Niitä lienee jo yli 150. Tälle täytynee olla joku syy, vaikka asiakas ei itse aina tiedäkkään, astuuko hän apteekkiin vai osakeyhtiöön. Saattaa kulkea poiskin saman kassan kautta. Kyse lienee apteekkien omasta liiketoiminnasta, jossa osakyhtiöverotus on kevyempi kuin luvanvaraisesti toimivassa henkilöverotuksen piiriin kuuluvassa apteekissa.

Viimeinen tieto on, että apteekkarit haluavat itselleen siivun siitä säästöstä, minkä viitehintajärjestelmä on valtiolle tuonut. Tämä säästö on ollut noin 140 miljoonaa viime vuonna. Tästä säästöstä apteekit haluavat nyt osansa, koska viitehintajärjestelmä on tehnyt Apteekkariliiton mielestä toiminnan kannattamattomaksi. Vain tällä uudella rahan siirtämisellä takaisin apteekeille kyetään säilyttämään apteekit syrjäseuduilla, Apteekkariliitto toteaa. Kukahan toteuttaisi ensimmäisen liikkuvan apteekin?

En voi kuin ihmetellä, miten hyvin apteekit pysyvät valtion erityisessä suojeluksessa. Valtion talous- ja tuottavuusvaateet eivät niitä näy mitenkään koskevan, vaikka valtion lääkekorvaukset ovat jo 1,4 miljardia euroa ja kasvavat kaiken aikaa.

Otetaan vertailukohteeksi toinen EU:n maa eli Viro. Virossa on 500 apteekkia. Suomalaiset omistavat aina vain isomman osan virolaista apteekista. Samoin suomalaisten asiakkaat ovat löytäneet virolaiset apteekit ostaen särkylääkkeitä, ravintolisiä, voiteita, vitamiineja ja luonnon tuotteita. Monet tulevatkin Viron apteekkeihin taskulaskin kädessä ja tietävät välittömästi, mitä kannattaa ostaa ja mitä ei.

Samaan aikaan, kun apteekkien suoja kasvaa lääketurvallisuuden nimissä, kansalaiset alkavat hankkia lääkkeitään sieltä, mistä he ne edullisimmin saavat, vaikkapa Internetistä. Jo nyt melkein mitä tahansa lääkettä voi tilata Internetistä. Kuvaavaa on, että alan yrittäjät ilmoittavat toimintansa olevan täysin laillista. Virheellisen lääkekäytön, allergisten reaktioiden ja lääkkeiden haitallisten yhteiskäyttövaikutusten kasvu on tällöin väistämätöntä.

Suuri riski tulevaisuudessa on lääkemarkkinoiden paisuminen siten, että lääkkeitä ei ehditä tutkia riittävästi. Jo nyt noin kolmannes uusista lääkkeistä vedetään pois markkinoilta haittavaikutusten vuoksi. Alati kiristyvä kilpailu lääketehtaiden välillä aiheuttaa sen, että uusia lääkkeitä pääsee markkinoille yhä varhaisemmassa vaiheessa.

OECD:n arviossa suomalaisesta terveydenhuoltojärjestelmästä yhdeksi haasteeksi on toistamiseen nostettu kasvavat lääkekustannukset. Haaste kustannusten hillitsemiseen kasvaa ikääntymisen myötä.Iäkkäiden lääkkeiden käyttöä on liikaa erityisesti pitkäaikaislaitoksissa. Kotihoidossa oleville vanhuksille eri lääkkeiden kontrolloimaton käyttö tuo uusia yllättäviä rinnakkaistarpeita sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Ja erityiskorvattavien lääkkeiden saajia on yhä enemmän ja enemmän. Viime vuonna diabeteksen perusteella myönnettiin erityiskorvausoikeus yli 24 000 uudelle saajalle. Verenpainetaudin erityiskorvauoikeus on yli puolella miljoonalla suomalaisella. Lääkkeitä menee, niitä myydään mielellään ja niitä korvataan valtion budjetista entistä enemmän.

Kannatetaan erityistalousalueita!

2011-04-08T04:35:00.000-07:00

Toivottavasti ministeri Mauri Pekkarisen hyvä esitys erityistalousalueista ei peity eduskuntavaalien, uuden hallituksen ja uusien toiveiden alle. Siinä on nimittäin hyvää pohjaa koko Itä-Suomen kehitykselle. Jos vaikenemme tämän asian kuoliaaksi, emme näytä kykenevän tarttumaan tarjottuun apuun.

Ministeri Mauri Pekkarinenhan esitti muutama päivä sitten, että Suomeen nimettäisiin erityistalousalueita. Tällainen alue valittaisiin ikääntymisen kriteerillä. Näillä alueilla tapahtuu ikääntymisen lisäksi palvelujen rapistumista, työpaikkojen vähenemistä ja työikäisten määrän pienenenmistä.

Lähes koko Itä-Suomi täyttää nuo kriteerit. Kun poimitaan Suomesta 15 seutukuntaa, joissa vanhushuoltosuhteen kasvu seutukunnittain on suurinta, näistä seutukunnista kuusi on Itä-Suomesta. Pielisen Karjala, Pieksämäki, Sisä-Savo, Keski-Karjala, Koillis-Savo ja Savonlinna menevät tuon kriteerin alle kohisten. Näillä paikoilla on lisäksi muut tunnusmerkit. Muutos nuorten ikäluokkien osalta on negatiivinen. Nuoret lähtevät monesta syystä, mutta yksi tärkein syy on, että työpaikkaa ei löydy.

Mitä tuollainen erityistalousalue sitten toisi? Yrityksille helpotusta yhteisöveroon, sosiaalimaksuihin ja yritysverotukseen kenties. Työntekijöille, jotka sijoittuvat tällaisille alueille työhön, kevennystä palkasta perittävään sosiaaliturvamaksuosuuteen. Näitä keinoja voitaisiin erityistalousalueille kokeilla.

Olin eilen illalla alustajana Savonlinnan Rotary-Clubilla. Siellä Nokian entinen pääjohtaja Simo Vuorilehto(syntyisin Savonlinnasta ja siellä kouluja käyneenä ja nyt ainakin osa-aikaisena savonlinnalaisena)kyseli "täkyjen" perään, joilla Itä-Suomi menestyisi. Kerroin, että täkynä voi pitää valtion puolelta korkeiden ikäluokkien laskennallista valtionosuutta sekä muutamissa Itä-Suomen kunnissa kokeiluna myönnettyjä tietynkokoisten yritysten sosiaaliturvamaksujen helpotuksia. Tässä on nyt yksi konkreettinen täky lisää, jonka toivoisi onnistuvan.

Nuoretko työkyvyttömiä?

2011-03-29T01:34:00.000-07:00

Nuoretko työkyvyttömiä? Kyllä sille näyttää. Samalla kun eduskuntavaalien yksi keskeinen kysymys on työiän pituus ja eläkeiän nostaminen, ihmiskaaren toisessa päässä tapahtuu juuri toisin päin. Tällä vuosituhannella ei ole kertaakaan nuoria siirtynyt työkyvyttömyyseläkkeelle niin paljon kuin nyt tapahtuu.

On tähdellistä huolehtia siitä, että kansantaloutta hoidetaan kannustamalla ihmisiä pidentämään työuraansa yli saavutetun eläkeiän. Näin onkin tapahtunut pikkuhiljaa. Viimeisin tieto kertoo, että eläkkeelle jäädään nyt keskimäärin 60-vuoden iässä. Valtionhallinnossa luku on tuotakin korkeampi.

Yhä suurempi työmaa alkaa kuitenkin olla elämänkaaren alkupäässä.
75 prosenttia tuosta 2 612 joukosta siirtyi työkyyttömyyseläkkeelle mielenterveyden häiriön perusteella. Syyt ovat osittain varhaisessa lapsuudessa syntyneitä, mutta usein myöhemmin toistuvan masennuksen vuoksi tulleita. Juuri, kun olemme saaneet Masto- ja muiden valtakunnallisten hankkeiden kautta hyviä tuloksia masennuksen hoidosta ja kuntoutuksesta, tulos on yllättävä. Hankkeet eivät sinällään riitä, tarvitaan valtakunnallisesti suurempi panostus nuorten mielenterveyden hoitoon ja kuntoutukseen. Siinäpä oivallinen seuraavan hallituksen painopiste.

Raha näyttää terveydenhuollossa uppoavan nyt muualle kuin tämän ryhmän hoitoon. Eikä vain terveydenhuollossa, vaan myös sosiaalihuollossa ja koulutoimessa. Itä-Suomen alauehallintoviraston 25.3.2011 toteuttamassa seminaarissa todettiin, että on vaikea tunnistaa oppilaiden pahoinvointia ja syrjäytymisen uhkatekijöitä. Syynä tähän nähtiin opetustyön painottuminen oppisisältöjen saavuttamiseen ja nuoren kuulemiseen jäävän ajan vähyys. Samoin aluehallintovirastossamme 18.3.2011 turvallisuuden esityksiä tehneet Mikkelin alueen oppilaskuntien edustajat totesivat, että turvallisuuden tunne paranisi huomattavasti, kun opetusryhmät olisivat pienempiä, välituntivalvonta olisi parempaa ja kouluissa olisi terveydenhoitaja, koulukuraattori ja/tai -psykologi nykyistä useammin saavutettavissa. Tätä mieltä ovat siis koululaiset ja opiskelijat itse.

Kannattaisiko heitä kuunnella ennenkuin masennus voittaa ja työkyvyttömyyseläke alkaa?

Veteraanien vaaliteema

2011-03-02T07:25:00.000-08:00

Keskustelimme viime viikolla maakuntien veteraanitoimikunnissa, onko meillä esityksiä tulevaan hallitusohjelmaan. Esityksiä, joita voisimme viedä yhdessä muiden aluehallintovirastojen ja koko Suomen veteraaniasiain toimikuntien viestinä eteenpäin. Selvä ykkösteema oli kuntoutus. Tämän aiheen saa tästä ilmaiseksi ottaa kaikkien kansanedustajaehdokkaiden teemaksi. Veteraaninen kuntoutus ja kotihoidon tukeminen.

Asiasta tulee lausua seuraavassa hallitusohjelmassa siten, että kuntoutus veteraaneille tulee järjestää tarpeen mukaan. Kirjaus tarkoittaisi sitä, että erillisä hakumenettelyjä veteraanien kuntoutuksen osalta ei enää tarvittaisi. Kun veteraaninen keski-ikä on jo lähellä 90 vuotta, kukin heistä on kunnolleen ja tarpeelleen sopivan kuntoutuksen ansainnut ilman erillistä hakua tai kuntoutustarpeen lääketieteellistä osoittamista.

Kunoutusta tulisi järjestää koti-, avo- tai laitoskuntoutuksena veteraanin kunto ja toive huomioiden. Mikäli valtion budjetissa varattu määräraha ei riittäisi, se korjattaisiin kunkin vuoden lisätalousarviossa.

Muutos maksaisi, koska prosentteina määritelty vammaperuste poistuisi. Muutos vaatisi myös sotilasvammalain muutoksen. Mutta meillä ei ole enää kovin montaa vuotta aikaa huolehtia sodan käyneiden hyvinvoinnista. Olemme usein valitelleet, että aloitimme muistaa veteraaneja liian myöhään. Nyt on vielä mahdollisuus korjata virhe lopettaa muistaminen liian aikaisin.

Otetaanpa yksi hyvä kunta tässä kuntoutuksen saralla esimerkiksi. Se on Ilomantsi. Veteraanikuntoutuksen hakemukset hoidetaan lääkärin vastaanottoaikojen kautta. Haku on jatkuva eikä erillistä lääkärissä käyntiä tarvita. Asiakkaalla on aidosti valinnan vapautta haluamastaan palvelupaikasta ja yhteistyö julkisen ja yksityisten kuntoutuslaitosten kanssa toimii hyvin. Kuntoutusta saadaan myös kotiin. Kuntoutukseen on yhdistetty kotihoito, tukipalvelut ja omaishoito.

Mihin asti lääketeollisuuden annetaan ulottaa lonkertonsa?

2011-02-15T01:07:00.000-08:00

Muistan aikoja, jolloin julkisen terveydenhuollon eri tasoilla kunnissa, sairaanhoitopiireissä ja ministeriöissä pidettiin arvossa riippumattomuutta. Pidettiin tarkasti huoli siitä, että ”häntä ei käy heiluttamaan koiraa” eli lääketehtaat ja niiden konsultit eivät ohjaa terveydenhuollossa työskenteleviä lääkäreitä, sairaanhoitajia tai päättäjiä. Silloinen eräs ministeri varoi lääketehtaan sponsoroimilla seminaarikahveilla koskemasta keksiä isompaan tarjottavaan. Vaikka epäily ns. lahjonnasta saikin joskus toimimaan turhankin kirkasotsaisesti, tarkoitus oli kuitenkin selvä. Julkiselle palvelulle on tärkeimpiä arvoja sen riippumattomuus. Viimeisessä OECD:n valtion johtamispolitiikkaa arvioivassa raportissa korostetaan juuri tärkeyttä pitää virkamiesten toiminta viisaasti erillään politiikasta. Eli ylempien johtajien tulisi täyttää jopa poliittinen riippumattomuus toiminnallisesta puhumattakaan.

Vastikään saimme lukea lääkeyritysten ”halusta” tarjota jälleen auliisti omia koulutuksiaan terveyskeskuksille. Eikä sekään niille riitä. Kaikenlaista toimintaa kaupitellaan terveydenhuoltoon, lääkeyhtiöiden hoitoja terveyskeskuksen eri potilasryhmille ja hoitajia suoraan ”auttamaan” terveydenhuoltoa resurssipulassaan.

Kuntien ja sairaanhoitopiirien tekee mieli vastata tarjouksiin myönteisesti. Helpottaisihan se henkilöstöpulasta kärsiviä terveyskeskuksia, antaisi lisää resursseja ja potilaat saisivat entistä parempaa hoitoa. Onpa somaa! Kun asioista eduskunnan kyselytunnilla udeltiin, ministeri Paula Risikko pohti tällaisten työntekijöiden vastuukysymyksiä. ”Vastuut ja työnkuvat on mietittävä tarkkaan”, hän sanoi. Ministeri on aivan oikeassa, mutta vastaus on jo pikkusormen antamista. On suoraan uskallettava kysyä, miksi joku lääkefirma palkkaa sairaanhoitajan tai lääkeyhteyshenkilön terveydenhuoltoon? Auttaakseen köyhiä kuntia selviytymään työpaineista, vai lisätäkseen omien lääkkeidensä tunnettuutta ja myyntiä sekä saadakseen työntekijät sitoutumaan entistä näkyvämmin lääketehtaan eläviksi mannekiineiksi?

Kysymys voi olla ”kiinnostavasta luovuudesta” kuten Kuntaliiton johtaja Jussi Merikallio sanoo. Kysymys on kuitenkin enemmästä, kyse on arvovalinnasta. Haluammeko säilyttää julkisen terveydenhuollon henkisen arvon, objektiivisuuden ja riippumattomuuden vai onko sekin kaupan? Joissakin terveyskeskuksissa on estetty vapaaehtoistyöntekijöiden tarjoama ateriointi- ja virkistysapu viitaten vastuukysymykseen. Tässä työssä olisi kuitenkin kyse ”auttamisen arvosta”. Lääketehtaiden rynnimisessä julkiseen terveydenhuoltoon en tätä arvoa kyllä löydä, tätä auttamisen arvoa.

Aluehallinto on koonnut valtion palveluja saman katon alle

2011-01-25T04:05:00.000-08:00

Keskisuomalainen otti toissapäivänä vahvasti kantaa valtion 2010 alusta uusittuun aluehallintoon. Lehdessä kritisoitiin lisäksi valtion suunnitelmia liittää nyt erillisinä toimivat maanmittauslaitokset osaksi aluehallintovirastoja.

Lehti kertoo, että "tuskin edes hallintotieteiden tohtori hallitsee valtion nykyistä aluehallintoa. Se on sellainen sekoitus hyviä tarkoituksia, poliittisia intohimoja ja huonoa hallintoa, että siihen ei pidä yhdistää enää yhtään toimivaa laitosta tai viranomaista."

Eihän se nyt noinkaan ole. Ei aluehallintovirasto hallinnollisena katto-organisaationa ole sekoittanut yhdenkään vastuualueensa toimintaa. Päinvastoin yhden organisaation alla on mahdollista poikkihallinnollisesti hoitaa asiakkaan asiaa, kun tarve vaatii. Asiakas tarvitsee tietää yhden organisaation, josta erilaiset valtion palvelut löytyvät.

Organisaatiouudistusten tärkein tavoite tulee olla asiakkaiden palvelujen saatavuuden parantaminen ja yksinkertaistettu käsitys valtion eri toiminnoista. On paljon helpompaa asiakkaaalle ottaa yhteys aluehallinnon vaihteeseen ja pyytää yhdistämään työsuojeluun tai ympäristölupiin kuin etsiä puhelinnumeroja ja yhteyshenkilöitä. Aluehallinnon nettisivujen alta löytyvät henkilötiedot puhelinnumeroineen. Maanmittaustoimistojen henkilöiden yhteystietoja en onnistunut niiden sivuilta löytämään.

Toivon edelleen, että uudistuksia ei ammuttaisia pitämättömillä perusteilla alas. Sen sijaan tulee entistä enemmän miettiä, tulisiko toimintoja siirtää valtion keskushallinnosta aluehallintoon, lähemmäksi eri tehtävien toimintaympäristöä ja kansalaisten saavutettavuutta.

Maanmittaus toivotetaan tervetulleeksi Aluehallintovirastoon

2011-01-12T01:34:00.000-08:00

Valtiovarainministeriö jätti viime vuoden lopulla esitylsensä siitä, mitä toimintoja tulisi edelleen koota vuoden 2010 alussa aloittaneisiin kuuteen aluehallintovirastoon (Avi) ja 15 elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksiin (Ely).

Yksi merkittävä esitys oli maanmittaustoimistojen tehtävien siirtäminen aluehallintovirastoihin. Merkittäväksi siirron tekee se, että maanmittaustoimistojen henkilöstömäärä on kohtuullisen suuri, lähes 2000. Maanmittaustoimistoilla on toimipisteitä 35 paikkakunnalla. Tehtävät ovat erityistehtäviä kuten toimituksia, lainhuutoja, kiinnityksiä ja todistusten antoa.

Itä-Suomessa maanmittaustoimistoissa työskentelee lähes 250 henkeä suhteellisen samankokoisina kolmessa eri maakunnassa (Etelä-Savo, Pohjois-Karjala ja Pohjois-Savo).

Työryhmän työ päätyi melko vahvaan erimielisyyteen. Esitystä vastustettiin mm. puolueettomuuden vaarantumisella, tuottavuustavoitteiden kiristymisellä, toimipisteiden harvenemisella ja erilaisella tietoinfralla. Mahdollinen siirto vuonna 2013 jäikin vielä jatkoselvitystyön varaan.

On turhan aikaista ampua alas tehtyä ehdotusta tai käydä sitä vaatimaankaan. Haluan kuitenkin sanoa jotain sillä kokemuksella, mikä neljän eri viraston kokoamisesta uuteen aluehallintovirastoon minulle on tullut.

Aluehallintovirastoihinhan koottiin tehtäviä entisistä lääninhallituksista, työsuojelupiireistä, ympäristölupavirastoista ja ympäristökeskuksista. Muutos on ollut valtion aluehallinnon toimintoja kokoava, poikkihallinnollisuutta lisäävä, hallintoa yhdistävä ja tukipalveluja tehostava.

Uusi virasto on tuonut alussa tunteen kasvavasta byrokrtaiasta, kun yhteisiä asiakirja- ja tietohallintojärjestelmiä on joutunut opettelemaan. Se ei ole kuitenkaan mielestäni vienyt yhdenkään aluehallintovirastossa toimintaa tekevän vastuualueen itsenäisyyttä, asiantuntemusta tai objektiivisuutta. Päinvastoin, toimiessamme valvonta-, ohjaus- ja lupaviranomaisena, puolueettomuus ja objektiivisuus ovat entisestään korostuneet. Vastuualuekohtaisilla työjärjestyksillä on haluttu suojata muunmuassa työsuojelun ja ympäristölupien vastuualueen päätösten koskemattomuutta.

Tällaisen itsenäisen vastuualueen muodostaisi nähtävästi myös maanmittaus, jos se aluehallintovirastoon sijoittuu. Tehokkuutta saattaa löytyä juuri hallinnon ja tukipalvelujen, työhyvinvoinnin ja tietohallinnon sekä jossain määrin myös sisällöllisten asioiden yhteistyöllä.

Olemme tekemässä isoja hankkeita asiakaspalvelujen joustavoittamiseen ja sähköisten palvelujen lisäämiseen ja tätä kautta asiakaslähtöisyyden kehittämiseen. Tähän kehittämistyöhön mahtuvat mainiosti myös maanmittaustoimistot.

Pojat, käykää lukemaan!

2010-12-20T05:03:00.000-08:00

Viimeisen kahden viikon kuuma aihe Itä-Suomessa ja valtakunnallisestikin oli Suomen Pisa-sijoitus. Siellä huomio kiinnittyi erityisesti poikien lukutaitoon.

Pisan tulokset kiinnostavat valtion aluehallintoa siksikin, että meillä Itä-Suomen aluehallintovirastossa on kaksi tärkeää tehtävää sivistyksen alueella. Toinen on kansalaisten oikeus sivistykseen ja opetukseen toimiessamme koulutuksen kantelu- ja valitusviranomaisena. Toinen on opettajien täydennyskoulutuksesta huolehtiminen. Pisan tulokset eivät olleet huonot, vaikka Suomen pistemäärä laskikin kymmenellä keskiarvosta 546 keskiarvoon 536.

Huomioni kiinnittyi niihin nuoriin, jotka eivät lue lainkaan vapaa-aikanaan. Pojista lähes puolet kertoi, että ei lue tekstiä omaksi ilokseen sen enempää kirjoista kuin verkostakaan. ”En lue melkein ikinä, kun ei ole aikaa”, oli tyypillinen vastaus.

Tähän seikkaan tulisi saada muutos. Pojat, käykää lukemaan, tytöillä on puolentoista vuoden etumatka teihin. Tilanne on juuri päinvastainen kuin kehitysmaissa. Siellä suurin kehittymisen ja hyvinvoinnin edistämisen este on tyttöjen olematon lukutaito. Meillä sivistysvaltion ylläpitämistä taasen heikentää poikien haluttomuus lukemiseen. Olen aina ollut sitä mieltä, että kirjaa tuotteena ei voita mikään laite. Pojat ovat tunnetusti laitteiden perään, elokuvienkin suuri suosio alkaa perustua niiden katsomiseen omalta läppäriltä milloin vain ja missä vain. Ehkäpä lukulaitteet kirjoille ja nettiversiot sanomalehdille ovatkin keinoja saada pojat ”sanan ääreen”.

Lukutaito on merkittävä monessa mielessä. Se kehittää sanastoa, lisää siis sanoja, joita käytämme. Se auttaa kuvaamaan tilanteita ja tunteita. ”Mukavaa Joulua, tunnelmallisia hetkiä, rakas ystävä” on vähän eri sisältöinen kuin ”Moro”. Lukutaito auttaa myös hakemaan tietoa ja tulkitsemaan sitä.

Tämän vuoden 2010 viimeisen blogini myötä toivotan Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta. Luetaan itsemme ja toisten iloksi jouluna ja jälkeenkin!

2010-12-10T00:29:00.000-08:00

Itä-Suomen aluehallintovirasto Itä-Suomen puolestapuhujaksi

Länsi-Savon itsenäisyyspäivän pääkirjoitus vaati, että maakuntien on saatava lisää itsenäisyyttä. Kirjoituksessa mainitaan, että aluehallinnon uudistuksen piti antaa lisää eväitä maakunnille päättää omasta aluekehityksestä yhdessä Ely-keskusten ja aluehallintovirastojen kanssa. ”Maakuntia vedetään kölin alta”, todetaan pääkirjoituksessa viitaten viimeiseen ympäristöministeriön päätökseen maakuntakaavasta Etelä-Savon osalta.

Itä-Suomen aluehallintovirasto on valtion aluehallintoa. Se ei kuitenkaan saa estää, että emme pitäisi esillä Itä-Suomea ja toimisi Itä-Suomen edun mukaisesti. Olemme valtion aluehallinto, joka omalla toiminnallaan edustaa itäsuomalaista tahtotilaa ja näkemystä. Juuri siksi olemme Itä-Suomessa.

Kun katsoo ministeriöiden yhdessä valtion aluehallinnon kanssa laatimaa strategia-asiakirjaa ja strategian tulossopimusta, tekemistä riittää. Alueen ”ääni ja tahtotila” puuttuu. Kaikilla alueilla ei voi olla samaa yhteistä hyvää alusta loppuun. Itäsuomalaisuuden tulee näkyä myös niissä asiakirjoissa, jotka on Itä-Suomea varten yhdessä tehty.

Myös niissä lausunnoissa, joita Itä-Suomen aluehallintovirasto tekee valtionhallintoon, kuten ministeriöihin ja keskusvirastoille, tulee näkyä itäsuomalaisten ääni. Jokainen uudistus tulee nähdä näiden silmälasien läpi. Maakuntaliitot ovat näissä asioissa hyviä keskustelukumppaneita ja palautteen antajia. Aluehallintovirasto voi joutua katsomaan näkemystään kolmen maakuntaliiton poikkeavien tahtotilojen kautta ja preferoimaan jonkun näkemyksen. Tätäkään ei pidä kaihtaa!

Rohkeutta meille kaikille olla asioista oikeasti Itä-Suomen aluehallintoviraston mieltä.

Hyvää Joulua ja uusia mahdollisuuksia antavan Uuden Vuoden odotusta.

Pääkaupunki - muu Suomi, kuka elättää ketä?

2010-11-21T23:46:00.000-08:00

Kuluneella viikolla oli Helsingin Sanomissa pariin otteeseen kirjoituksia siitä, miten pääkaupunkiseutu joutuu verotulojen tasausjärjestelmällä ja nykyisellä valtionosuusjärjestelmällä tukemaan muuta Suomea. Pääkaupunkiseutua pidetään lypsylehmänä, joka juottaa muuta Suomea. Samaan aikaa pääkaupunkiseudulla tarvittaiiin rahat uusien haasteiden kuten maahanmuuton ja lapsien sekä nuorten hyvinvoinnin turvaamiseen.

Asiaa voi katsoa juuri noin suppeasti. Meidän rahat, meidän yritys- ja verotulot meille. Se on oikeudenmukaista. Eimme elätä muita, olkoonpa vaikka samaa maata ja samaa Suomea!

Tasausjärjestelmä on yksi keino juuri oikeudenmukaisuuteen. Miten voimme ajatella, että eri väestöryhmien palvelut tulevat lain edellyttämällä tavalla turvatuksi Lieksassa ja Rautavaaralla, jos "kukin pärjätköön omillaan" on poliittisesti hyväksyttävä menettelytapa? Olkoon nuo kunnat esimerkkejä siitä, miten väestön raskas huoltosuhde, verotulojen vähyys, yritysten toimintakyky, pitkät välimatkat ja työttömyys ovat aivan eriluokkaa kuin pääkaupunkiseudulla. Mikä on kunnan keino turvata peruspalvelut edes jokseenkin samalla tavalla kuin muualla maassa, jos valtiolla ei ole mitään mahdollisuutta alueelliseen tukeen?

Toivottavaa on, että pääkaupunkiseudun poliitikkojen ajattelu ei siirry suoraan hallitusohjelmaan. Valtionosuusjärjestelmä on uusiutumassa. Sinne on edelleen syytä turvata ikääntyneiden kasvavat hoiva- ja hoitokustannukset. Sinne tulisi lisätä maahanmuuton kustannukset valtion osuuteen vaikuttavana tekijänä jossain määrin. Näin Etelä-Suomen ohella muukin Suomi saataisiin kiinnostumaan maahanmutosta ja kotouttamisesta, joilla voi olla näitä alueita elävöittävä vaikutus.

Joensuun Lyseon lukio on Itä-Suomen parhaimpia

2010-11-15T01:56:00.000-08:00

Lauantaina 13. marraskuuta vietettiin Joensuussa Lyseon lukion 145-vuotisjuhlaa. Todellakin 145 vuotta. Aika rientää. Koulu on nähnyt vieraan vallan. Se on nähnyt monet sodat, Suomen itsenäisyyden ja liittymisen Euroopan unioniin. Tuhansia opiskelijoita on halunnut tulla vuodesta 1865 alkaen tähän lukioon. He ovat halunneet hyvän koulutusväylän jatkokoulutukseen ja ammattiin. Joensuun Lyseon lukio on vuosi toisensa jälkeen ylioppilaskirjoitusvertailuissa noussut valtakunnan kärkeen.

Syyksi hyvään menestykseen kerrottiin lauantaina kerta toisensa jälkeen koulun hyvä henki ja yhteistyö. Hyvä henki tarkoittaa tässä koulussa opettajien ja opiskelijoiden välistä keskinäistä arvostusta, yhteistyöhalukkuuttaa ja yksilöllistä lähestymistapaa. Lukiolla ei ole resursseja sen enempää kuin muillakaan lukioilla, mutta hyvä henki estää turhan torailun ja auttaa keskittymään oleelliseen. Rehtori, opettajat ja kansainvälisen IB- luokan koordinaattorit tekevät hyvää työtä!

Tilaisuudessa kuultiin myös tuon mainitsemani IB -luokan esitys, koska IB -luokka juhli samaan aikaan 10-vuotisjuhlaansa. Kansainvälisyys on tulevaisuutta. Moni näistä opiskelijoista työskentelee jatkossa Suomessa. Toivottavasti Itä-Suomessa jossakin kansainvälisessä yrityksessä tai vastaavasti suomalaisessa yrityksessä ulkomailla. Kansainvälisyys lisää ymmärrystä monikulttuurisuuteen, ymmärrystä Eurooppaan, Pohjoismaihin ja Venäjään. Joensuun Lyseon lukio on tälläkin tavoin ollut aikaansa edellä ja ennakoinut oikein koulutuksen suuntaamista.

Urheilutalo oli täynnä uusia ja vanhoja Lyseon oppilaita. Dosentti Heikki Kukkosen juhlapuhe ja monet taiteelliset esitykset olivat loistavia. Oppilaskunnan Roosa Kuosmasen puhe ja esiintyminen vakuuttivat meidät kaikki koulun hyvästä hengestä. Juhlan kuluessa heijastetut kuvat Lukion vuosikymmenistä antoivat meille juhlaan osallistujille mahdollisuuden viivähtää lukion konvettien, penkinpainajaisten, kasvien keruun, juhlatanssiaisten ja voikkatuntien aah! niin ihanissa muistelmissa.

Median ihanuus vai kirous

2010-11-01T06:55:00.000-07:00

Seuratessa viikonlopun lehtiä, TV:tä ja radiota, voi helposti havaita, että kaikki tiedotusvälineet ovat pursuneet Ruotsin prinsessan ja herttuan onnea ja vierailua Suomeen. Media selvästi pitää heistä. Eikä syyttä. He osaavat käyttäytyä hyvin, ovat aitoja ja avoimia. Voisi jopa sanoa, että media ei käsittele heitä, vaan he käsittelevät mediaa!

Samaan aikaan Suomessa moni yksityinen henkilö ja organisaatio joutuvat kokemaan, ei median ihanuutta, vaan sen kirousta. Aloitetaan vaikka kirkosta. Kirkon päättämättömyys samaa sukupuolta olevien siunaamisessa ja kohtelussa osoittaa, miten media alkoikin käsitellä kirkkoa. Eikä vain media, vaan ylipäätään julkisuus. Kirkon kohdalla tapahtui se, että se ei tiennyt, mitä julkisuudelle olisi pitänyt sanoa. Samanlaista julkisuuden hallitsemattomuuden ongelmaa kirkolla oli jo aiemmin lasten seksuaalisen hyväksikäytön asian ollessa esillä.

Menen omaan kokemukseeni julkisuudesta ja mediasta. Kuluneella viikolla tapasin Itä-Suomen aluehallintoviraston alueen eli Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan maakuntalehtien päätoimittajat ja toimituskuntaa. Länsi-Savon tapaaminen oli jo aiemmin. Hienoa väkeä koko joukko! Tapaamiset olivat erittäin asiallisia. Keskustelumme ydin oli kysymys, mitä tiedotus odottaa meiltä. Kun aluehallintovirasto on uusi valtion aluehallintoelin, olemme viestintäväen kanssa kokeneet tarvetta tuoda organisaatiotamme julkisuuteen monin keinoin. Näin tulemme tutuksi toimintaympäristölle, kansalaisille ja yhteistyökumppaneille. Joskus koemme onnistuvamme, joskus ihmtettelemme, miksi meistä niin tärkeät yhteiskunnalliset asiat eivät vain lyö itseään läpi. Viesti oli kaikilta toimituksilta sama: "Vääntäkää hallinto, kuivakin päätöksenne tai valvontakohteenne kansalaiselle mielenkiintoiseen ja luettavaan muotoon. Tehkää tylsästä hallinnosta lukijaa kiinnostava, konkreettinen mediatuote!"

Mekin aluehallintovirastona ja sen edustajina haluaisimme vain sädehtivää julkikuvaa. Sen olen kokenut, että näin ei vain yksinkertaisesti ole. Kun lähdet median tielle, voit kokea myös pettymyksiä. Viestisi voi tulla täysin väärin ymmärretyksi ja ihmiset soittavat lehtien toimituksiin tai useimmiten Sinulle suoraan ärtyneinä ja vihaisina. Sekin on kestettävä. Toinen mahdollisuus on olla hiljaa. Se ei ole oikein. Verovaroin tuotettuna palveluna olemme viestinnän ja tiedotuksen ulospäin velkaa. Kaikkine rasitteineen.

Mitä tästä joskus niin hankalasta julkisuuden hallinnasta voi oppia? Avoin ja aito tiedotus Vickyn ja Danielin tyyliin on jokaisen organisaation hyve. Hyveisiin voi liittää myös reagointinopeuden, mutta ei hätiköintiä. Samoin sen, että kannanotot ovat selkeitä. Julkisuudessa pitää myös tietää, mitä sanoo. Hyvä muistilista meille virkamiehille ja miksei myös politiikoille. Ns. julkimoiden julkisuus on sitten asia erikseen. Jos on asia lainkaan.

Puumala teki siitä hauskan asian

2010-10-14T04:22:00.000-07:00

Enpä ole ennen lukenut yhtä hauskaa kuntaliitoskeskustelua kuin viime perjantain Länsi-Savossa. Hauskaa siinä mielessä, että juttua ja kuvia katsellessa asiaan tuli positiivinen vire. Siis kuntaliitospohdiskelu voi olla oikeasti mullistavaa ja iloista meininkiä. Tuollaisen Puumalan ottaa mielellään. Kyllä olisi Lahdella ollut oppimista, kun suur-Lahden kuntaliitosprosessia työstettiin. Lehdet olivat täynnä vastakohtia, erilaista informaatiota ja virkamiesten valmisteluja. Missä oli kuntalaisten ja päättäjien aito osallisuus? Puumalassa kaikki on toisin.

Mukava olo ja hauskuus syntyi ulkopuoliselle monestakin syystä. Toimittaja teki jutusta mielenkiintoisen ”soidinmenon”. Kunnanjohtaja Kari Kitunen nauroi, ei näkynyt tylsiä virkamiesnaamoja. Kuntalaiset olivat täyttäneet jokaikisen paikan ja lehdessä kerrottiin, miten eri kansalais- ja intressiryhmät pääsevät vielä uusiin tilaisuuksiin. Puumala on järjestänyt useita yleisötilaisuuksia ja jatkoa seuraa. Siellä on tulossa nuorisovaltuustoa ja Hurissaloa ja monia kyliä. Ja lehti tarjoaa tekstiviestimielipideäänestystä.

Jo tässä vaiheessa Puumala on voittaja. Onnea! Kuntalaiset ovat aidosti mukana, kyselevät ja pohtivat. He keskustelevat taatusti asiasta suuntaan ja toiseen. He kokevat olevansa asian päättäjiä. Niin kuin taatusti ovatkin! Hauskin kuntaliitos ikinä!

Itä-Suomen aluehallintovirasto hoitaa myös romanien oikeusturvaa

2010-09-29T23:45:00.000-07:00

Yli 50 vuotta sitten Suomen romanit perustivat oman yhdistyksen romanien liiton – Romeno Steggos. Liitto halusi järjestää kodittomille romaneille kodit, saada nuoret kouluun ja ajaa pienten tilojen luovuttamista romaneille työn tekemiseen ja elantoon. Romanien liiton tärkeimpänä henkisenä tavoitteena oli saada valistustoiminnan avulla valtaväestön ja romanien välit paremmiksi.

Romaniliitto esitti tuolloin, että heidän itsensä on päästävä suunnittelemaan ja päättämään omista asioistaan.

Vaikka Suomen romanien asema onkin tuosta 50 vuoden takaisesta kehittynyt ja parantunut, tyytyväisiä emme liiaksi saa olla. Vasta muutama vuosi sitten YK antoi Suomelle huomautuksia ja nosti esille erityisesti romaniväestön aseman työhönotossa, asumisessa ja palvelujen käyttäjinä, samoin kuin romanikielen ja -kulttuurin huomioon ottamisena romanilasten koulutuksessa.

Suomessa tarvitsemme entistä parempaa myönteistä asennetta romaneja kohtaan. Mietin, että auttaisiko siinä hyvä yksinkertaisesti hyvän tiedon levittäminen. Asenteethan nojaavat usein vääriin tietoihin. Kukin romaniasioiden neuvottelukunta toisi esille oman alueensa romanien tilan. Miten moni heistä on saanut jo koulutusta, miten monella on mahdollisuus harjoittaa ammattia, miten moni on saanut työtä. Miten moni huolehtii oman romanikulttuurin ylläpitämisestä. Hyvät tulokset näissä asioissa olisivat ehkä paras viesti. Se antaisi meille käsityksen, jolla vääriä asenteita romaneja kohtaan voidaan korjata. Ja sitä kautta saada syntymään entistä parempi yhteistyö- ja asenneilmapiiri.

Suomen Romanipoliittiseen ohjelmaan on kirjattu visio, että Suomi on vuonna 2017 edelläkävijä romanien osallisuuden ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi Euroopassa. Tämä tavoite voidaan toteuttaa vain siten, että romaneilla itsellään on mahdollisuus vaikuttaa omiin asioihin ja sitä kautta integroitua yhteiskuntaan. Tavoite on otettava vakavasti. Näyttää sille, että olemme koko Euroopassa luisumassa kahtia jakaantuneisiin yhteiskuntiin. Eri väestöryhmien, erityisesti maahanmuuttajien, syrjintä on vahvistunut. Euroopan unionin maista entistä harvempi on myönteinen maahanmuuttomaa. Eurooppa on käynyt syrjimään omia kansojaan.

Tämä asenne alkaa herkästi näkyä myös maiden sisäisissä väestöasenteissa, Tällainen asenneilmasto, jossa nyt Euroopassa elämme, on haavoittuva ja haavoittava. Se tietää myös romaneille entistä suurempaa uhkaa tulla hyväksytyksi oman maan kansalaisina. Muualta maahan tulevat romanithan on nähty jo monessa maassa ryhmäksi, jonka maahanmuuttoa ollaan diskriminoimassa.

Tarvitsemme Euroopassa uuden romanistrategian. Se olisi yhteinen vastaus niille syrjintään liittyville kysymyksille, joita nyt on useassa maassa käynyt uudelleen olemaan esillä. Tarvitaan yhteiset perusperiaatteet romanien osallisuudelle, ihmisoikeuksille, sosiaali- ja terveyspalveluille, työllisyydelle ja laajemminkin oikeusturvalle. Muuten kohtaamme jatkuvasti laajenevaa vaeltelua Euroopan sisällä, kohtaamme kerjäämisen ongelman ja syrjinnän vahvistumisen.

Muistetaanko veteraaneja vuonna 2011?

2010-09-21T01:06:00.000-07:00

Olin viime viikolla puhumassa Pohjois-Karjalan veteraanien kirkkopyhässä.Tilaisuudessa oli läsnä lähes 500 veteraania neljästä eri järjestöstä. Hienoa, että veteraanit jaksavat tulla yhteen ja tuoda mukanaan veteraanien työhön kiinteästi liittyvät tahot, Puolustusvoimat, Rajavartioston, valtion hallinnon, kirkot ja ystävät sekä tietenkin omaiset.

Käsittelin puheessani veteraanien saamaa tukea valtiolta. Valtion määräraha veteraanien tukemiseen on lähes 351 miljoonaa. Se pitää sisällään rintamalisät ja sotilasvammakorvaukset, yhteensä noin 250 miljoonaa. Loput 100 miljoonaa euroa kohdennetaan sotainvalidien laitosten kustannuksiin, muuhun kuntoutukseen ja muuhun huoltoon.

Kokonaismääräraha on pienempi kuin vuonna 2010. Osa vähennyksestä, juuri korvauksiin, johtuu yksinkertaisesti siitä, että korvauksen saajien määrä on pienempi kuin edellisenä vuonna. Kuntoutuksen määrärahaa on samoin vähennetty suhteesa veteraanien määrään. Kuntoutuksen osalta tätä laskutapaa voi kyseenalaistaa. Vaikka veteraanien määrä vähenee, heidän tarpeensa kuntoutukseen kasvaa ja vaikeutuu.

Kun kokoonnuimme viime keväänä maakuntien veteraaniaasioiden neuvottelukunnissa, päädyimme esittämään sosiaali- ja terveysministeriölle ja valtiovarainministeriölle, että kaikki veteraanit voisivat päästä kuntoutukseen vamman haitta-asteesta riippumatta silloin, kun lääkäri on todennut kuntoutustarpeen. Kuntoutukseen pääseminen ei riippuisi esimerkiksi siitä, mikä on määritelty haitta-aste tai kuinka kauan on edellisestä kuntoutuskerrasta kulunut. Tätä mallia kannattaa meidän edelleen ministeriöiden suuntaan ajaa. Se olisi erinomainen muutos saatavaksi tulevaan hallitusohjelmaan.

Veteraaninen toimintakyyvn kannalta on menossa vaativin vaihe. Keski-ikä on 88 vuotta. Selviytyminen vaatii monenlaisia tukitoimia. Kuntoutus ja kotipalvelu ovat niistä tärkeimmät. Tulee tarkkaan seurata, että emme ajaudu liian kauaksi Valtioneuvoston 2004-2007 kuntoutuslinjauksesta saada kuntoutukseen kaikki siihen oikeutetut. Vuonna 2009 kuntoutukseen pääsi vasta 51 % oikeutetuista. Avokuntoutuksen osuus kuntoutuksesta oli tuolloin lähes 60 %, joten suunta tältä osin on linjaukseen nähden oikea.

Hyvää kuntoutuksen osalta on se, että entistä vähemmän palautuu kuntoutusvaroja kunnilta valtiolle takaisin. Palautuksen määrä oli viime vuonna alle 1 %. On kuitenkin edelleen kuntia, joista rahoja palautuu, myös täällä Itä-Suomessa.

Hyvää on myös se, että poliklinikkamaksut on poistettu veteraaneilta lähes koko maassa. Pohjois-Savossa tämä tehtiin viime elokuussa ja Etelä-Savossa kuluvan kuukauden alussa. Pohjois-Karjalan sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymä ei ole vapautuspäätöstä vielä tehnyt.

Budjettiesitys 2011 on julkishallinnolle ankara

2010-09-08T06:52:00.000-07:00

Olin eilen keskustelemassa Itä-Suomen kansanedustajien kanssa syysistuntokauden alkajaisiksi vuoden 2011 budjettitarpeista Itä-Suomen kannalta. Itä-Suomen kunnille lama on lisännyt työttömyysmenoja, yritysten ja palkansaajien kunnille tuomat verotu-lot ovat vähentyneet ja sosiaali- ja terveyspalvelujen tarve on kasvanut.

Alustavien laskelmien mukaan Itä-Suomen kuntien valtionosuuksissa on odotettavissa vuonna 2011 aiempaa huonompi kehitys. Vaikka valtionosuuksissa onkin kasvua, se on pienimpiä nousuja aikoihin. Peruspalvelujen järjestämiseen on laskennallista valtionosuutta korotettu noin neljä prosenttia, mutta vammaispalvelulain ja tervey-denhuoltolain uudistuksiin sekä lastensuojelun kehittämistarpeisiin nähden korotus on pieni.

Budjetissa Itä-Suomen kannalta hyviä asioita ovat Sata-komitean eräät uudistukset. Tällaisia ovat etuuksien indeksitarkastukset ja takuueläke. Uudistukset ovat merkittä-viä Itä-Suomelle, missä muuta maata suhteellisesti suurempi osuus väestöstä saa pieniä eläkkeitä ja sairauseläkkeitä.

Budjetti olisi saanut sisältää myös opintotuen indeksitarkastuksen, jolla olisi turvattu opintotuen kehitys yleisten elinkustannusten mukaisesti. Se, että budjetin erillisellä määrärahalla varaudutaan ryhmäkokojen pienentämiseen, on hyvä asia. Itä-Suomen kansanedustajat kyselivät tilaisuudessa Itä-Suomen yliopiston kampusten välisestä yhteistyötä ja erityisesti Savonlinnan opettajankoulutuksen säilymisestä.

Koulutoimessa ja sosiaali- ja terveydenhuollossa on Itä-Suomessa edelleen useita kymmeniä kosteusvaurioisia yksiköitä, joiden korjaamiseen tarvitaan yhteensä yli 60 miljoonaa euroa. Tästä rahasta edes pieni osa olisi voinut sisältyä budjettiin.

Budjetti antaa Itä-Suomelle uusia mahdollisuuksia vihreän verouudistuksen myötä. Bioenergian käytön edistäminen vähentää ympäristöpäästöjä ja lisää työllisyyttä mahdollisten itäsuomalaisten biopolttoainevalmistuslaitosten ja biovoimalaitosten myötä. Tällä asialla on kiinteä yhteys aluehallintovirastoon, missä kyseiset luvat myönnetään.

Budjetti on julkishallinnon kustannusten suhteen ankara. Se tarkoittaa sitä, että toi-menpiteitä palkka- ja muiden toimintamenojen karsimiseksi tarvitaan. Esimerkiksi aluehallintovirastojen määräraha on pienempi kuin kuluvana vuonna. Itä-Suomen aluehallintovirastolle asetetut palvelutavoitteet on kyetty tänä vuonna täyttämään. Resurssien edelleen väheneminen tarkoittaa jatkossa muun muassa yrityksille myön-nettävien lupien viivästymistä, mikä ei ole elinkeinoelämän kannalta toivottavaa. Itä-Suomen kansanedustajilta toivottiin mahdollisuutta vaikuttaa vuoden 2011 määrära-han tasoon ja siihen, että tuottavuusvaateita voitaisiin myöhentää seuraaville vuosille.

Alueellistamista jatkettava ja tasapuolistettava

2010-08-24T00:08:00.000-07:00

Ilta-Sanomat kirjoitti viime viikolla Olli Savelan julkaiseman selvityksen tietoja valtion työpaikkojen muutoksesta 1995 – 2007. Tätä kirjoitusta kommentoitiin Itä-Suomen maakuntalehdissä runsaasti. Itä-Suomen kaupungeista voittajalistalle tuolla aikavälillä selvisi Joensuu + 250 uudella valtion työpaikalla ja Kuopio +336 työpaikalla. Molem-mat Etelä-Savon isommat kaupungit Mikkeli ja Savonlinna olivat menettäjiä, Mikkeli 284 ja Savonlinna 171 työpaikan verran.

Ei ihme, että Länsi-Savo -lehti ilmoittikin alueellistamisella olevan väärä suunta tode-ten, että syrjäiset maakunnat ovat menettäneet yhteensä 6 000 valtion työpaikkaa samaan aikaan, kun Helsinki on saanut niitä saman määrän lisää.

Tarkistin, mitä nykyinen ja edellinen hallitus ovat todenneet alueellistamisesta. Tavoit-teena on vuoteen 2015 mennessä 8 000 työpaikan sijoittaminen pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Toteutettuja tai päätettyjä alueellistamistoimia on tämän vuoden alun ti-lanteen mukaan 5 234, joten hallitus on hyvin aikataulussa tavoitteen suhteen. Miten sitten syntyy tuollaisia negatiivisia lukuja erityisesti Etelä-Savon seuduille? Samaan aikaan, kun eri ministeriöt, valtiovarainministeriö ja puolustusministeriö etunenässä päättävät alueellistamistoimista, alueilla loppuu valtion toimintoja ja vähennetään vir-koja olemassa olevista organisaatioista. Rajavartiosto, Metsähallitus, Kela, Poliisihal-litus, verohallinto ja maistraatit vähentävät toimipaikkojaan. Kaikki valtion toimet ovat jatkossa entistä enemmän tuottavuus- ja taloudellisuusvaatimusten kourissa. Valtion työpaikat ovat yhteisin verovaroin kustannettuja ja myös niiltä edellytetään tuottavuut-ta ja taloudellisuutta. Yhteen kokoamalla toimintoja, yhdistämällä hallintoa ja tukipal-veluja valtiolla haetaan samalla tavalla hyötyjä kuin kunnatkin ovat joutuneet teke-mään.

Nyt on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota siihen, mihin valtio alueellistaa. Matti Vanhasen hallitusohjelmassa mainitaan erityisesti Lappi ja Itä-Suomi. Tämänhetkinen saldo osoittaa jo tarkemmin, mihin siellä. Etelä-Savolla ja Kainuulla on maakuntina molemmilla lähes 1 000 valtion työpaikan hävikki. Olisi kohtuullista, että edes näiden maakuntien veturikaupungit pääsisivät valtion alueellistamistoimien tuloksena plus-salle.

Vielä on aikaa jäljellä vuoteen 2015. Alueellistamistoimia on tehtävä entistä tasapuo-lisemmin!

Valtion aluehallinnon talous yskii

2010-08-10T23:55:00.000-07:00

Uudistettu valtion aluehallinto on toiminut reilut puolivuotta. Itä-Suomen aluehallintovirasto on yksi kuudesta aluehallintovirastosta käsittäen Etelä-Savon, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan maakunnat.

Kaikissa näissä maakunnissa meillä on myös toimipaikat päätoimipaikan ollessa Mikkelissä. Olemme pitäneet tärkeänä, että olemme lähellä toista valtion aluehallintoyksikköä, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusta, joita on kaikissa kolmessa maakunnassa. Olemme toimipaikkarakenteellamme halunneet huolehtia siitä, että alueellinen tuntemus ja hyvät yhteydet maakuntaliittoon ja kuntiin säilyvät edelleen.

Itä-Suomen aluehallintovirasto vastaa tehtävistä, jotka aiemmin kuuluivat ympäristölupavirastoille, työsuojelupiireille, lääninhallituksille ja eräiltä osin alueellisille ympäristökeskuksille.

Tehtävämme on vastata Itä-Suomen peruspalvelujen saatavuuden valvonnasta, kanslaisten perusoikeuksien ja perusturvan toteutumisesta, ympäristön kestävästä käytöstä, sisäisestä turvallisuudesta, varautumisen koordinoinnista sekä terveellisestä elin- ja työympäristöstä. Aluehallintovirastossamme työskentelee 234 asiantuntijaa tekemässä valvontaa, tarkistuksia, lupia, kantelujen ratkaisuja sekä antamassa ohajusta ja neuvontaa kaikilla viidellä vastuualueellaan (peruspalvelut, pelastustoimi, poliisi, työsuojelu ja ympäristöluvat).

Kaikki on organisaation suhteen saatu hyvin liikkeelle, yhteistyö alueilla ja kuntiin toimii ja tulostehtävät ministeriöiden suuntaan toteutuvat.

Olemme kuitenkin talousvaikeuksissa. Tilanne on osittain syntynyt siksi, että budjetti oli lähtökohtaisesti alijäämäinen niin palkkaulujen kuin toimintakuljenkin osalta. Esimerkiksi toimintamenoihin, siis menoihin, joilla maksetaan vuokrat, postitetaan, soitetaan, matkustetaan, ostetaan paperit ja siivous on budjetissamme 206 000 euroa, kun ennakoitu tarve oli lähes 1,3 miljoonaa euroa. Palkkamenot oli laskettu jo alunperin piennemmiksi kuin uuteen virastoon siirtyvä henkilökuntamäärä olisi edellyttänyt.

Olemme toteuttaneet vuoden 2010 tuottavuustavoitteisiin liittyvät henkilövähennykset. Olemme tehneet kiristetyn budjetin sisältäen sijaisten ja määräaikaisten palkkauskiellon, tarkistaneet tuotot yläkanttiin, kiristäneet hankintamenot ja materiaalin minimiin. Mikään näistä ei keinoista ei tule riittämään, että tilinpäätöksemme olisi vuoden lopussa edes neutraali.

Mielestäni asia tulee nostaa poliitisen päätöksenteon keskusteluun. Valtion on todettava myös ministeriötasolla tilanne ja annettava meille eväät asian hoitamiseksi. Eväitä ei ole kovin paljon. Ehdoton virkojen täyttökielto on jo toteutumassa. Sen jälkeen jää vain lomautusten käynnistäminen tai lisämäärärojen saaminen tulevan alijäämän kattamiseksi.

Ikävää tekstiä näin heti lomien jälkeen. Mutta totta!

2010-07-13T22:45:00.001-07:00

Itä-Suomen yliopisto on myös Etelä-Savon yliopisto

Itä-Suomen yliopisto on toiminut vuoden. Yliopiston hallituksen jäsenenä minulla on ollut mahdollisus olla tekemässä yliopiston strategiaa, valitsemassa uudet rehtorit ja dekaanit, määrittämässä tiedekuntajaot ja , ikävä kyllä, olla päättämässä myös tuottavuustavoitteista ja niiden toteuttamuskeinoista.

Perusrahoituksen lisäksi yliopisto tarvitsee eri tavoin kasattavaa lisärahoitusta. Olemme saaneet hyvin lahjoitusvaroja alueen yrityksiltä. Näihin varoihin valtio antaa 2,5 -kertaisen bonuksen. Yrityselämä ja yliopisto tarvitsevat Itä-Suomessa toisiaan niin opetuksen kuin tutkimuksenkin alueilla. Kansainvälisyyden vahvistaminen esimerkiksi kansainvälisten opetusohjelmien muodossa on tarpeellista.

Yliopiston vahvuusalueet liittyvät metsään, teknologiaan, terveyteen ja hyvinvointiin sekä Venäjään. Nämä asiat kytkeytyvät hyvin itä-suomalaiseen maakunnittaiseen kehitystyöhön. Maakuntien strategiat ja yliopiston strategia tukevat näin hyvin toisiaan.

Eilen, 13.7, Itä-Suomen yliopiston hallitus kokoontui Savonlinnassa. Meillä oli mahdollisuus kaupungin valtuuston puheenjohtaja Jouni Backmanin, kaupunginhallituksen puheenjohtaja Matti-Pekka Parkkisen ja kaupunginjohtaja Janne Laineen kautta kuulla yliopiston merkityksestä kaupungille ja koko Itä-Savolle. Luokanopettajakoulutus, lastentarhaopettaja- ja erityislastentarhaopettajakoulutus sekä aineopettajakoulutus ovat voimavara koko Etelä-Savolle ja koulutus itsessään voimavara koko Suomelle. Tavoitteena on hakea tälle koulutukselle myös kansinvälistä markkina-arvoa.

Kun Itä-Suomen yliopiston hallitus kokoontuu syksyllä, se käsittelee koulutusrakenteita ja niiden tiivistämistarvetta. Erillisyksiköiden asemaa tarkastellaan suhteessa yliopiston kokonaisstrategiaan ja tuottavuuteen. On tärkeää, että tässä keskustelussa ymmärretään yliopisto koko Itä-Suomen yliopistona, johon Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon lisäksi kuuluu Etelä-Savo. Keskustelu Etelä-Savon osalta jatkuu Mikkelissä jo elokuun lopulla, kun Itä-Suomen aluehallintovirasto ja Itä-Suomen yliopiston hallitus ovat kutsuneet eteläsavolaisia vaikuttajia yhteiseen tilaisuuteen.

Elli Aaltonen
ylijohtaja

Ensin viedään koulu, sitten viedään Kelakin...

2010-06-20T02:03:00.000-07:00

Otsakekohdan malliin laulaa Savon oma poika Juice yhdessä laulussaan.
Olin ,torstaina 12.6. tekemässä Kelan toimistoverkkopäätöstä. Kelan hallituksen varapuheenjohtajana olin osaltani päättämässä viiden Pohjois-Savon Kelan toimiston lopettamisesta ensi vuoden alusta. Muutokset koskevat Sonkajärven, Varpaisjärven, Vieremän, Kaavin ja Rautavaaran toimistoja. Lisäksi Pohjois-Karjalassa lakkautuu Rääkkylän toimisto.

Kelan toimistolakkautukset eivät ennen tätä päätöstä ole ulottuneet Itä-Suomen vakuutusalueelle. Kahdessa aiemmassa Kelan päätöksessä on toimistoja lakkautettu Etelä-Suomen ja Lounais-Suomen vakuutusalueilta. Toimistojen lakkautukset perustuvat pitkän ajan seurantaan. Seurannassa on ollut mm. asiointimäärä. Yllämainituissa viidessä Pohjois-Savon toimistossa ja Rääkkylän toimistossa asiointimäärät seurantajaksolla (kaksi vuotta)vaihtelivat 43 kerrasta viikossa 80 kertaan viikossa. Kaikissa poistuvissa toimistoissa on asiakkaita palveltu jo tähän mennessä rajoitetuilla aukioloajoilla. Samoin yhtenä tarkastelukulmana olivat lähimpien toimistojen sijainnit ja yhteispalvelupisteen olemassaolo. Lakkautettujen toimistojen osalta lähimmät toimistot Pohjois-Savossa sijaitsevat 15-43 kilometrin päässä.

Tuossa Kelan hallituksen kokouksessa käytiin pitkä keskustelu toimistoverkon tarpeellisuudesta. Kela edustaa näissä kunnissa merkittävää toimijaa. Sen toimisto sijaitsee taajaman keskustassa ja sen merkitys henkisesti kunnalle on yhtä merkittävä kuin kyläkoulun kylälle.
Kokouksessa todettiin Kelan asiointitapojen moninaisuus. Useimmat henkilöt asioivat jo verkossa, monesti korvaus suoritetaan suorakorvauksena ja perustetut yhteyskeskukset auttavat asiakasta hakemusten täyttämisessä ja palvelun käytössä. Silti korostin tuossa kokouksessa, että Kelan toimistoa ei tule lakkauttaa, ellei korvaavaa toimintaa kuntaan ole luotu.

Tällainen korvaava toiminta on yhteispalvelupiste. Kelan hallituksen päätöksen perusteluihin kirjattiin, että yksikään toimistoista ei lopu, ellei yhteispalvelu ole samaan aikaan käytössä. Kaikilla yllämainituilla paikkakunnilla kuntien kanssa on sovittu yhteispalvelujen järjestämisestä, jotta Kelan palvelu pystytään turvaamaan myös jatkossa.

Ongelma yhteispalvelupisteissä on valtion korvauksen taso. Itä-Suomen aluehallintoviraston seutukäynneillä toukokuussa 2010 kunnanjohtajat toivat esille sen, että korvaus on kunnan panostukseen nähden liian matala. Tuossa Kelan hallituksen kokouksessa lähti terveiset valtiovarainministeriölle siitä, että korvauksia tulee tarkistaa, jotta yhteispalvelu saadaan yleensäkin kunnissa toimivaksi vaihtoehdoksi. Samoin esitin hallituksessa, että toimistoverkon muutosten osalta tehdään seuranta vuoden 2011 aikan. Näin saadaan tietoa siitä, mitä muutos on tosiasiassa vaikuttanut palvelujen saatavuuteen.

Sosiaalinen kehitys

2010-06-13T09:37:00.000-07:00

Olen palannut juuri maailmankonferenssista Hong Kongista. Konferenssiin osallistui maailman maista 114. Oma osallistumiseni perustui kutsuun, jonka sain kansainvälisen järjestön "International Federation of Social Welfare" eli ICSW:n Suomen toimikunnan puheenjohtajana ja elokuusta 2010 alkaen myös Euroopan hallituksen jäsenenä.

Maailmankonferenssi toi esille eri kansojen ja alueiden sosiaalisen kehityksen eroja, mutta myös samankaltaisuuksia. Esimerkiksi köyhyys on maailmanlaajuinen. Sen esiintyminen näkyy vain eri lailla eri puolilla maailmaa, kuten esimerkiksi Suomessa ja Afrikassa. Toinen yhteinen tärkeä asia koko maailmassa ovat ympäristöön liittyvät kysymykset ja ilmaston muutos. Useiden maiden hallitukset ovat myös joutuneet lisäämään julkista velkaansa ja sen seurauksena hyvinvointiin liittyvät palvelut kuten terveydenhuolto, sosiaalihuolto ja koulutus ovat joutuneet leikkausten kohteiksi.

Konferenssissa tuli vahvasti esille sosiaalisen ja taloudellisen keskinäinen yhteys. Sanotaan, että hyvä taloudellinen tilanne tarvitsee kohtuullisen sosiaaliturvan ja terveydenhuollon kaikille kansalaisille. Sosiaaliturvaa ja terveydenhuoltoa ei tulisi nähdä vain kuluna, vaan myös investointina parempaan taloudelliseen hyvinvointiin.

Konferenssi nosti esille sosiaalisen kehityksen käsitteen. Social development eli sosiaalinen kehitys on Suomessa harvemmin käytetty käsite kuin muualla. Kiinnostuin tästä käsitteestä. Suomessa käytetään herkemmin sellaisia käsitteitä kuten sosiaalityö,sosiaalihuolto ja sosiaalipolitiikka kuin sosiaalista kehitystä. Sosiaalisen kehityksen käsite korostaa kansalaisten ja asiakkaiden vaikutusmahdollisuuksia ja sitä kautta osallistumista asuinpaikkansa tai yhteisön hyvinvoinnin lisäämiseen ja taloudelliseen elämään. Siinä sosiaalialan työntekijät uskovat, että sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut ihmisille ovat tarpeen, mutta eivät sinällään riittäviä. Tarvitaan kansalaisten oman osallistumisen tukemista julkisin varoin, koska nähdään, että se on hyödyllisempää kuin pelkästään palvelujen tarjoaminen niitä tarvitseville.

Kehitysmaissa sosiaalinen kehitys näyttää saavan konkreettisempia toteuttamismuotoja kuin muissa maissa. Tästä esimerkkinä on naisten yritysten tukeminen pienin pankkilainoin. Eräs malli on Heifer-järjestö, jolla on käynnissä 726 projektia 57 maassa. Projekteissa luovutettiin tuotantoeläimiä kuten lehmiä, kanoja, vuohia ja mehiläisiä köyhille. Eläimet parantavat köyhien elämää. Ne tuottavat hunajaa, maitoa ja lannoitteita, jotka tekevät viljelysmaasta hedelmällisempää ja perheet saavat enemmän ruokaa ja vakituisen tulolähteen.

Tarvitaan lisää sosiaalisen kehityksen muotoja myös Suomeen. Asuntoalueet, joissa yhdistetään vanhojen ja nuorten asumista, heidän sosiaalista vastuuta toisistaan, keskinäistä kumppanuutta lisäävät molempien hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä. Tässä on yksi suomalainen esimerkki sosiaalisen kehityksen lisäämiseksi. Mitä esimerkkejä Sinä tarjoat?

Kutsu Itä-Suomi keskusteluun

2010-06-02T02:42:00.000-07:00

Hyvä blogini lukija. Tulen tässä blogissa kertomaan aika-ajoin näkemyksiäni Suomesta ja Itä-Suomesta. Näkemykset voivat olla maailmaa syleileviä, ne voivat olla ihmisen kokoisia tai ne voivat olla siltä väliltä. Näen, että blogi on vaivaton tapa reagoida ulos, kun siltä tuntuu. Ota hyvä lukija tarvittaessa osaa blogiini, kommentoi ja lisää oma mielipiteesi keitokseen mukaan!

Itäsuomalainen, mitä Sinulle sanoo CMC?

Itäsuomalaiset vapaaehtoisen maanpuolustuksen järjestöt, Itä-Suomen sotilaslääni, Raja-vartiolaitos ja Itä-Suomen aluehallintovirasto kokoontuivat alkuviikosta Kuopiossa. Yksi käyntikohteemme virallisen kokouksen jälkeen oli CMCFinland. Siis mikä?

CMCFinland eli kansainvälinen kriisinhallintakeskus toimii keskellä sydänsavoa, Kuopiossa! Tämä yksikkö ansaitsee paremman tietoisuuden itäsuomalaista päättäjien ja myös kansa-laisten keskuudessa. Ajatelkaapa vain, mikä helmi! Rauhan rakentaminen, kansainvälisyys ja savolainen maaperä ovat CMC:ssa yhdistyneenä samaan yksikköön. Miten monta kan-sainvälistä yksikköä Itä-Suomessa tai Pohjois-Savossa on? Ei niin montaa, että CMC olisi ”tuttua kauraa”.

Ari Kerkkänen CMCFinlandin johtajana omasi yksikkönsä esittelyssä erityisen tavan. Hän ei kertaankaan sanonut ”minä tein” tai ”minun yksikkö”. Hänen esityksensä kokoava voima oli CMC:n tehtävä, asiantuntijat ja tärkeät sidosryhmät.

Siviilikriisihallinta on meille suomalaisille terminä melko vieras – vielä. Se käsittää toimet, jotka tapahtuvat varsinaisen sodan tai konfliktin aikana tai välittömästi sen jälkeen. Kan-sainvälinen toimijuus opettaa sen, että ”valoa ei voi tuoda säkillä”.

CMC:n esittelytilaisuudessa oli mukana meitä monia, joilla on eriasteista ja pituista kan-sainvälistä kokemusta takanamme. Esittely taisi monessa ”sytyttää” uuden halun kansain-väliseen työhön.

Lämpimät kiitokset CMCFinlandille toiminnan esittelystä. Menestystä työllenne jatkossakin. Muistetaan tämänkin jälkeen kertoa savolaisesta kansainvälisestä kriisinhallintakeskuksesta.

Yst.terv. Elli Aaltonen